Keskustelutaitojen pragmaattiset erityispiirteet toiminnallisesti korkeatasoisissa autismikirjon häiriöissä: systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Pragmaattiset kielen käyttötaidot ja kyky ylläpitää sujuvaa vastavuoroista keskustelua ovat osoittautuneet autismikirjon häiriöissä keskeisimmäksi kielellisten taitojen vaikeusalueeksi. Aihepiirin tutkimuksia on leimannut jo pitkältä ajalta osallistujamäärien vähäisyys sekä tutkimusasetelmien heterogeenisuus. Tässä katsauksessa on tarkasteltu toiminnallisesti korkeatasoisissa autismikirjon häiriöissä ilmenevistä keskustelutaitojen pragmaattisista erityispiirteistä viimeisten 5 vuoden ajanjaksolta tehtyjä kontrolloituja tutkimuksia tavoitteena selvittää, mitä keskustelutaitojen osa-alueita niissä on tarkasteltu, mitä tutkimusmenetelmiä on käytetty sekä mitä eroja autismikirjon häiriön omaavien henkilöiden keskustelutaidoissa ilmenee verrattuna normaalikehitykseen.

Systemaattisen haun tuloksena katsaukseen valikoitui 6 tutkimusta, joissa arvioitiin keskustelun vuorottelutaitoja, puhetoimintoja, prosodiikkaa, katseen kohdistamista sekä kasvonilmeiden ja elekielen käyttöä. Autismikirjon ryhmien keskustelutaidoissa ilmeni suhteessa verrokkeihin merkitsevää pragmaattisten osa-alueiden poikkeavuutta. Näitä olivat pitkät, kompleksiset ja sujumattomat keskustelun vuorottelut, pitkät tauot, sanahaut, itse tehdyt korjaukset, väärät aloitukset, täytesanat sekä vaikeudet sosiaalisiin suhteisiin, keskustelun kulun säätelyyn ja symboliseen leikkiin liittyvissä puhetoiminnoissa, puheen stereotypiat, niukempi sävelkorkeuden ja äänenvoimakkuuden vaihtelu sekä vähäisemmät keskustelukumppanin puheeseen synkronoidut intensiteetin muutokset. Autismikirjon ryhmä käytti elekieltä keskustelun vuorottelun sujuvoittamiseen enemmän vain yhtä kättä käyttäen. Katseen kohdistamisessa sekä kasvonilmeiden käyttämisessä ei autismikirjon ryhmällä ilmennyt poikkeavuutta. Saadut tutkimustulokset olivat pitkälti linjassa jo aiemmissa tutkimuksissa esiin nousseiden tulosten kanssa. Arviointimenetelmät olivat heterogeenisia ja strukturoituja, myös osallistujajoukot jäivät pieniksi.

Autismikirjon häiriön diagnoosin saaneiden henkilöiden pragmaattisten keskustelutaitojen tutkimus on edelleen tärkeää vaikeuksien taustatekijöiden selvittämiseksi sekä oikein kohdennettujen tuki- ja kuntoutusmenetelmien kehittämiseksi. Ekologisen validiteetin kohentamiseksi tutkimuksia olisi tärkeä toteuttaa mahdollisimman luonnollisissa arjen vuorovaikutustilanteissa. Katsaukseen valikoituneissa tutkimuksissa nousi miespuolisten osallistujien osuus merkittävän suureksi ja on tärkeää, että jatkossa myös autismikirjon naisten ja tyttöjen keskustelutaitoja tutkitaan.