From the Editor 1_2025

Abstract

Käsillä on Neuropsy Open -verkkojulkaisun järjestyksessä yhdestoista numero. Lehden yhtenä päätarkoituksena on julkaista Neuropsykologian erikoispsykologikoulutuksessa laadittuja lopputöitä. Tässä lehdessä on ensimmäiset keväällä 2025 kolmivuotisen koulutuksensa päättäneiden lopputöistä. Vuosien 2025-2027 aikana päästään julkaisemaan muut tuon koulutuksen tuottamista töistä ja 2028 valmistuu taas uusi joukko neuropsykologeja. On hienoa nähdä miten erikoistujat syventyvät kliinisen työn kannalta olennaisiin kysymyksiin lopputöitä tehdessään ja tuottavat ammattikuntaa hyödyttävää tietoa.

Tämänkin lehden artikkelit ovat kaikki suoraan työelämään linkittyviä kirjallisuuskatsauksia. Ensimmäisenä Jenni Koskisen työ vanhemmille annetun psykoedukaation merkityksestä ja onnistumisesta lapsen autismikirjon diagnoosin asettamisen jälkeen ja toisena Auli Liitolan työ mindfulness-pohjaisten ryhmämuotoisten interventioiden vaikutuksesta autismikirjon lasten ja nuorten sosiaalisiin taitoihin. Kolmantena on Emmi Rantasen työ koulussa toteutettavan liikuntaintervention vaikutuksista oppimiseen ja viimeisenä Tapani Kivijärven työ lukutaitoon kohdentuvien interventioiden tulosten pysyvyydestä pitkällä aikavälillä.

Työt kuvastavat neuropsykologisten interventioiden laajaa kaarta. Diagnoosin etsintä ja varmistuminen lapselle on haastava paikka lapsen vanhemmille mutta myös terveydenhuollon ammattilaisille. Siihen kohtaan asettuva oikeanlainen psykoedukaatio voi ratkaisevalla tavalla tukea lapsen myöhempää selviytymistä diagnoosinsa kanssa. Erilaiset kuntoutustoimenpiteet kohdentuen kullakin tavoitteeksi määriteltyyn ongelmaan ovat neuropsykologin työn ytimessä. Kehityksellisissä häiriöissä kuntoutustoimenpiteet toteutetaan lapsuudessa ja niiden toivotaan tuottavan paitsi välittömiä, myös vuosien päähän ulottuvia tuloksia. On tärkeää tarkastella myös tulosten pysyvyyttä tutkimuksellisesti, koska hajontaa on paljon.

Lopussa toimituksen poimintoina kolme väitöskirjaa (Eeva Eskola Turun yliopistosta ja Kristiina Relander sekä Emma Saure Helsingin yliopistosta) ja kolme Helsingin yliopiston maisteritutkielmaa neuropsykologisista aiheista.