Näkökulmia kaksi- ja monikielisyyden sekä monikulttuurisuuden vaikutuksista autismikirjon lasten ja heidän perheidensä kanssa työskentelyyn

Abstrakti

Terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat työssään yhä enemmän kaksi- tai monikielisiä asiakkaita, joiden kulttuuritausta saattaa olla hyvin erilainen ja yhteisen kielen löytyminen haastavaa. Kaksi- tai monikielisten ja erilaisista kulttuureista tulevien lasten kehityksen arviointi ja autismikirjon piirteiden tunnistaminen ja diagnosointi on usein vaikeaa. Tämän katsauksen tarkoituksena on kuvata, minkälaisia vaikutuksia kaksi- tai monikielisyydellä on kirjallisuuden mukaan autismikirjon lapsen kielelliseen kehitykseen, minkälaisia erityispiirteitä monikulttuurisuus tuo lapsuusiän autismin varhaiseen toteamiseen sekä joitakin kirjallisuudessa esille tulleita käytännön näkökulmia monikulttuuriseen autismikirjon lapsen perheen kanssa työskentelyyn. Samanaikainen tai peräkkäinen kaksikielisyys autismikirjon lapsilla ei näyttäisi vaikuttavan lapsen dominantin kielen kehitykseen merkitsevästi. Lapsen toisen kielen sanaston kehitykseen näytti vaikuttavan eniten uudelle kielelle kommunikatiivisessa mielessä altistumisen määrä sekä ensimmäisen kielen taitotaso. Eri kulttuureista tulevien perheiden uskomukset ja tulkinnat autismikirjon häiriön syistä, kehityskulusta ja oireista voivat vaikuttaa siihen, miten perhe suhtautuu diagnoosiin sekä tarjottuihin kuntoutusmuotoihin. Kaikkiin eri kieliin ja kulttuureihin mukautettujen tutkimusvälineiden kehittäminen on käytännössä epärealistista, joten ammattilaisten on tärkeää olla tietoisia seikoista, jotka vaarantavat luotettavan tulkinnan. Tulkin käyttö on usein välttämätöntä monikulttuurisessa autismikirjon lasten ja heidän perheidensä kanssa työskentelyssä, mutta se tuo vuorovaikutukseen myös omat haasteensa. Mahdollisimman varhainen lapsuusiän autismin toteaminen ja kuntoutus on todettu tärkeäksi ja eri kulttuureista tulevien vanhempien kanssa olisi tärkeää käydä keskustelua syntyneestä huolesta ja kartoittaa ovatko vanhemmat kiinnittäneet huomiota samoihin seikkoihin kuin ammattilaiset. Toisaalta olisi hyvä huomioida, odottavatko suomalaisen kulttuurin edustajat lapselta käyttäytymistä, jota vanhemmat eivät näe tärkeänä tai toivottuna.